Kiukku perkele

Mua vituttaa että tää lisääntyminen on tämmöstä. Miehet panee ja naiset hoitaa saatana kaiken muun.

Musta ei pitänyt todellakaan tulla vielä äitiä. Nyt tulee ja oon sen takia joutunut luopumaan Kalliossa sijaitsevasta yksiöstä, joka täydellisen sijainnin lisäksi maksoi 590 euroa kuukaudessa.

Sit mun piti lopettaa mun työt, koska ne oli liian raskaita raskaanaolevalle ja muuttaa uuteen asuntoon, koska kuudennessa kerroksessa on hankala asua lapsen kanssa kun hissi on joka toinen päivä rikki. Kalliimman asunnon lisäksi mun tulot on nyt todella paljon pienemmät, eli jouduin myös takaisin toimeentulotukiluukulle. Ensin piti tietty hankkiutua eroon kaikista säästöistä ja perua kirjoitusmatkat aurinkoon.

Sit, koska Kela on täys vitun paska, oon aivan helvetisti velkaa sinne, tänne ja tuonne. Lisäksi oon itte holtiton idiootti eli oon hommannut myös turhia velkoja sinne, tänne ja tuonne.

Nyt mun kissa (jota en ois vittu hankkinut, jos olisin tiennyt tulevani kahden kuukauden päästä raskaaksi) on tullut sairaaksi ja joudun viemään sen eläinlääkäriin. Se nyt ei varsinaisesti oo lapsen vika, mutta maksaa saatanasti eikä niitä rahoja oo missään ja koska mulla ei oo autoa ja oon seittemännellä kuulla raskaana, niin kissan roudaaminen on jo pikkasen hankalaa.

Sit on kaikki perkeleen HÄPYLIITOSKIVUT ja raudanpuutokset ja seittemän minuutin välein pissalle kun kusi ja vauva ei mahdu samaan aikaan kehon sisälle ja seisominen sattuu ja käveleminen sattuu ja itkettää ja jos ei ummeta, niin sitten on ripuli.

Ja isän panos? No isälle ei oikein tähän elämäntilanteeseen lapsi sopinut, eli ei minkäänlaista panosta.

Ei mulla tässä sitten muuta kuin että

P.S. Haista vittu.

Koti hukassa

Hitto tää asunnon etsiminen on kyllä järkyttävä suo. Tosi moni vuokranantaja karsii osan hakijoista pois jo ennen näyttöä. En ole päässyt yhteenkään sellaiseen näyttöön missä näin on, enkä voi olla ajattelematta sen johtuvan siitä, ettei mulla ole vakituista työpaikkaa. Tai sitten siitä, että musta on tulossa yksinhuoltaja.

Sitten jos onnistuu pääsemään jonkun kanssa edes juttusille, täytyy posket punaisena selitellä, milläs aion ton vuokran maksaa jos jään kerta ihan just äitiyslomalle, eikä puolisoa ole missään. Tuntuu olevan maailman suurin synti maksaa osa vuokrasta toimeentulotuella.

Sitäpaitsi, mille äitiyslomalle mäkin muka jään? Ei mulla ole mitään mistä jäädä lomalle, mä teen musiikkia ja keikkaduunia.

Helvetti tää Suomi on kyllä ahdasmielinen paikka. Ja joo joo, kuoltais beben kanssa nälkään jos olisin syntynyt esim. Filippiineille, mutta nyt on niin että enpähän ole ja tää Suomeen syntyminen alkaa päivä päivältä tuntua vähemmän lottovoitolta.

P.S. Mun raskaus on nyt puolessa välissä. Aika kuluu pelottavan nopeasti. Ois kyl siistii, jos voisin tarjota tolle tulokkaalle edes kivan kodin… tai edes kodin.

Asuntonäyttö nro2

Asunto oli todella valoisa ja kodikas! Keittiössä astianpesukone, olkkarista pääsy lasitetulle parvekkeelle, kylppärissä kaunis, puinen taso, jonka alle mahtuisi pesukone ja päälle hoitopöytä. Vuokra 827€. Täydellistä!

…siis valokuvissa. Oikeassa elämässä onnistuin menemään kaksi bussipysäkkiä kohteen ohi, kävelin räntä/rae/vesisateessa takaisinpäin ja mietin, millaista täällä olisi asua.

”Kappas! Prisma tosi lähellä! Ei helvetti, mistä lähtien mua on kiinnostanut, onko PRISMA LÄHELLÄ?”

Kävelin ankean koulurakennuksen ohi ja ahdisti. ”Ai kamala tossako se kävis koulua…” Masennuin ajatuksistani niin paljon, että alkoi itkettää.

Lopulta olin vartin mittaisesta näytöstä 12 minuuttia myöhässä, joten en kehdannut mennä enää paikalle. Otin seuraavan bussin ja lähdin pois.

En taida muuttaa ainakaan Pihlajistoon.

Taloushuolia

Melkein päivittäin ajatukseni kulkeutuvat siihen, ettei tällaista tapahdu miehelle. Ei voi tapahtua. Minua vituttaa, että tämän lapsen isä voi jatkaa elämäänsä juuri niinkuin hän on suunnitellut.

Ei lapsi sovi minunkaan elämäntilanteeseeni. Teen keikkatyötä ja musiikkia (käytännössä olen enimmäkseen työtön) ja asun yksin Helsingissä. Enkä totisesti koskaan unelmoinut, että isona minusta tulee yksinhuoltaja.

Toimeentulo pelottaa. Olen onnistunut nyt vähän yli vuoden tulemaan toimeen liitonpäivärahoilla ja tuloilla joita saan musiikista ja muista keikkatöistä. Lokakuussa liitonrahat kuitenkin loppuivat, enkä ole vieläkään saanut Kelalta myöntävää päätöstä peruspäivärahaan.

Tähän asti pärjäsin muutamilla palkoilla ja veronpalautuksilla, mutta nyt rahat on loppu. Syyskuussa syntyy vauva, eikä sitä toista osapuolta ole missään. Kaikki pitää maksaa itse. Käytännössä se tarkoittaa siis paluuta toimeentuloluukulle.

Kohta täytyy löytää uusi asunto, koska nykyisessä ei esimerkiksi mahdu hissiin rattaiden kanssa. Kotini on todella halpa, eli todennäköisesti joudun muuttamaan kalliimpaan.

Ja sitten pitäisi keskittyä voimaan hyvin, koska kuulemma vauva aistii äidin tunteet ja nyt olisi parempi olla hyvinvoiva ja onnellinen.

Ahdistaa.