Elämää on loputtoman mahdotonta ymmärtää. Siksi se varmaan on niin yllättävää ja mielenkiintoista. Mulle äitiys, ajatus siitä että mulla olisi joskus kitisevä kakara, on ollut todella vastenmielinen. Jossakin vaiheessa kuukautiskiertoa olen tuntenut käsittämätöntä, kehollista vauvakuumetta, mutta aina olen tullut järkiini.

Tästä kyseisestä syystä olen pelännyt seksiä. Ajatus raskaaksi tulemisen mahdollisuudesta on ollut niin ahdistava, että seksielämäni on ollut olemattoman vähäistä.

Ja silti. Vittu, SILTI mulla on nyt  1-vuotias tytär.

Ja se on ehkä parasta, mitä mun elämässäni on.

Vaikka ihan tosi paljon väsyttää, vituttaa ja oon tosi loppu enkä jaksa tehdä mitään muuta kuin olla äiti, se on jollain selittämättömällä tavalla tosi ihanaa. Mulla on sellainen tunne, että voi helvetti! Mähän olen hyvä tässä!