Hyvä äiti!

Elämää on loputtoman mahdotonta ymmärtää. Siksi se varmaan on niin yllättävää ja mielenkiintoista. Mulle äitiys, ajatus siitä että mulla olisi joskus kitisevä kakara, on ollut todella vastenmielinen. Jossakin vaiheessa kuukautiskiertoa olen tuntenut käsittämätöntä, kehollista vauvakuumetta, mutta aina olen tullut järkiini.

Tästä kyseisestä syystä olen pelännyt seksiä. Ajatus raskaaksi tulemisen mahdollisuudesta on ollut niin ahdistava, että seksielämäni on ollut olemattoman vähäistä.

Ja silti. Vittu, SILTI mulla on nyt  1-vuotias tytär.

Ja se on ehkä parasta, mitä mun elämässäni on.

Vaikka ihan tosi paljon väsyttää, vituttaa ja oon tosi loppu enkä jaksa tehdä mitään muuta kuin olla äiti, se on jollain selittämättömällä tavalla tosi ihanaa. Mulla on sellainen tunne, että voi helvetti! Mähän olen hyvä tässä!

Milloin sulle tulee toinen lapsi?

Tultiin mummolaan syyslomalle. Minulla on vissiin loma jostakin ja H:lla päiväkodista.

Havahduin hiljattain huomioon, että olen jäänyt paitsi eräästä ilmiöstä, joka seuraa ensimmäisen lapsen saaneita ihmisiä.

Se on lause, joka menee näin:

”Jokos teille on toinen lapsi tulossa?”

Ei oo kukaan kysynyt.

Ensin ajattelin, että onneksi ei olekaan, mutta lopulta myönsin itselleni tulevani tästä huomiosta surulliseksi siitä huolimatta, että en edes halua enempää lapsia…

Sitä ei kysytä, koska ”minulla ei ole ketään kenen kanssa suunnitella toista lasta”….. vai haluaisinko, jos minulla olisi joku kenen kanssa suunnitella?

Hemmetti! Miksi yksin tekeminen on jotenkin ihan joka asiassa jotenkin epänormaalia? En ole koskaan kuullut kysymystä,

”Milloin sulle tulee toinen lapsi?”

Kiukku perkele

Mua vituttaa että tää lisääntyminen on tämmöstä. Miehet panee ja naiset hoitaa saatana kaiken muun.

Musta ei pitänyt todellakaan tulla vielä äitiä. Nyt tulee ja oon sen takia joutunut luopumaan Kalliossa sijaitsevasta yksiöstä, joka täydellisen sijainnin lisäksi maksoi 590 euroa kuukaudessa.

Sit mun piti lopettaa mun työt, koska ne oli liian raskaita raskaanaolevalle ja muuttaa uuteen asuntoon, koska kuudennessa kerroksessa on hankala asua lapsen kanssa kun hissi on joka toinen päivä rikki. Kalliimman asunnon lisäksi mun tulot on nyt todella paljon pienemmät, eli jouduin myös takaisin toimeentulotukiluukulle. Ensin piti tietty hankkiutua eroon kaikista säästöistä ja perua kirjoitusmatkat aurinkoon.

Sit, koska Kela on täys vitun paska, oon aivan helvetisti velkaa sinne, tänne ja tuonne. Lisäksi oon itte holtiton idiootti eli oon hommannut myös turhia velkoja sinne, tänne ja tuonne.

Nyt mun kissa (jota en ois vittu hankkinut, jos olisin tiennyt tulevani kahden kuukauden päästä raskaaksi) on tullut sairaaksi ja joudun viemään sen eläinlääkäriin. Se nyt ei varsinaisesti oo lapsen vika, mutta maksaa saatanasti eikä niitä rahoja oo missään ja koska mulla ei oo autoa ja oon seittemännellä kuulla raskaana, niin kissan roudaaminen on jo pikkasen hankalaa.

Sit on kaikki perkeleen HÄPYLIITOSKIVUT ja raudanpuutokset ja seittemän minuutin välein pissalle kun kusi ja vauva ei mahdu samaan aikaan kehon sisälle ja seisominen sattuu ja käveleminen sattuu ja itkettää ja jos ei ummeta, niin sitten on ripuli.

Ja isän panos? No isälle ei oikein tähän elämäntilanteeseen lapsi sopinut, eli ei minkäänlaista panosta.

Ei mulla tässä sitten muuta kuin että

P.S. Haista vittu.