Asuntonäyttö nro2

Asunto oli todella valoisa ja kodikas! Keittiössä astianpesukone, olkkarista pääsy lasitetulle parvekkeelle, kylppärissä kaunis, puinen taso, jonka alle mahtuisi pesukone ja päälle hoitopöytä. Vuokra 827€. Täydellistä!

…siis valokuvissa. Oikeassa elämässä onnistuin menemään kaksi bussipysäkkiä kohteen ohi, kävelin räntä/rae/vesisateessa takaisinpäin ja mietin, millaista täällä olisi asua.

”Kappas! Prisma tosi lähellä! Ei helvetti, mistä lähtien mua on kiinnostanut, onko PRISMA LÄHELLÄ?”

Kävelin ankean koulurakennuksen ohi ja ahdisti. ”Ai kamala tossako se kävis koulua…” Masennuin ajatuksistani niin paljon, että alkoi itkettää.

Lopulta olin vartin mittaisesta näytöstä 12 minuuttia myöhässä, joten en kehdannut mennä enää paikalle. Otin seuraavan bussin ja lähdin pois.

En taida muuttaa ainakaan Pihlajistoon.

Uutta kotia etsimässä

Kävin asuntonäytössä Kulosaaressa. Se olis pikkulapsen kanssa kyllä aika upee alue… mut vuokra ois 1053€/kk. Taas itkettää olla yksin. Eihän toi nyt kahdestaan maksettuna olis kummonen.

Saan mä vissiin jotain yh:n sääliekstraa Kelasta, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän milloin ja kuinka paljon.

Mun neuvolamimmi varasi mulle ajan sosiaaliohjaajalle. Tapaan hänet tänään. Se on kyllä onni! Mutta mää haluaisin tietää kaiken NYT! Ja soittaa tolle vuokranantajalle HETI että mää otan sen!

Kämpän etsiminen ei ollut ennen näin haastavaa. Oon löytänyt vaikka kuinka monta asuntoa, joihin mää voisin todella mielelläni muuttaa. Mut nyt mul on kissa ja joku tyyppi mahassa, niin yhtäkkiä mikään ei käy!

– Ei hissiä

– Ei lemmikkieläimiä

– Helvetin pieni kylppäri ja pyykkitupa viereisessä taloyhtiössä

– Ei parveketta

– jne.

Parveke kuulostaa ylimääräseltä luksukselta, mut aika moni vauva-ajan läpikäynyt sanoo, että tarviin parvekkeen. Uskon heitä.

Sauna tai semmonen taloyhtiön sauna olis kans kova. Voisin tehä tosta sit hillittömän kylpijäsaunabeben!