En oikein osaa pukea sanoiksi sitä turhautumista ja eriytymistä, jota tämä vuosi on tuottanut.
Enemmistö niistä, joita seuraan somessa tai joiden kanssa olen oikeasti jossain tekemisissä, ovat sitä mieltä että ”paskin vuosi ikinä” ja ”huhhuh ku etätyöt”, enkä pysty millään tapaa samaistumaan.
Mulle tää on ollut kaikenkaikkiaan tosi samanlainen vuosi kuin muutkin vuodet. Yhtään en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja toisaalta päivät toistavat itseään. Tämän vuoden random factorit ovat olleet se että mulla on tyttö mukana kaikessa ja se, että päätin muuttaa uuteen kaupunkiin.
En oo tehnyt tuntiakaan etätöitä, jos nyt en juuri mitään muitakaan töitä, kun äitinä olemista ei lasketa. Zoom-puheluita kokeilin kahdesti. Yksin sain olla aivan liian vähän, koska olen tytön kanssa lähes koko ajan.
Niin tuota nuin…
Minusta tuntuu, etteivät todelliset tuntemukseni tulleet oikein esiin vieläkään, joten menen nyt saunaan.
Kaikkea hyvää 2021.
Yllätysäiti 