Olen nopea lähtijä. Mulle voi aina ehdottaa, että lähdetäänkö sinne ja sinne ja oon kymmenessä minuutissa valmis.
Tai siis olin. Ennen vauvvaa.
Tän penskan kanssa ei voi lähteä nopeasti mihinkään. Ikinä.
Tänään ollaan menossa Kirkkonummelle. Kaverit on ostaneet sieltä talon.
Sanoin heille lähteväni kotoa yhdeltä, mutta yhdeltä vauvalla on nälkä, enkä ole saanut edes pakattua.
Syödään. Säädetään. Pakataan. Ongitaan vauvan suusta kissanhiekkaa, sanomalehden palasia ja pieniä kiviä.
13:25 olen valmis lähtöön, paitsi että kersalla on ”väännän tässä skeidaa”-ilme, joten ei muuta kun pesulle ja vaipan vaihtoon.
Muksu liinaan, reppu selkään, vauvan kassi olalle ja rattaat toiselle olalle. Rappuset alas ja ULOS. Päästään asemalle, Kirkkonummen juna lähtee nenän edestä ja seuraavaa saa odotella 22 minuuttia.
Kello on 14:42. Seuraava pysäkki Masala. En tiedä missä se on.
Vauva nukkuu.
Mikäs tässä. Kai.
Yllätysäiti 