Mun piti kirjoittaa putkiremonttipäiväkirjaa, mutta VIUH ja tänään mä lähdenkin jo kotiin siivoamaan pölyvuoria ja järjestämään tavarat paikoilleen.
Ihanaa kun äiti ja iskä on olleet vauvan kanssa paljon. Varsinkin toi kantoliinojen kutominen oli ihan parasta, eikä ne olis ilman lapsen vahteja tulleet ikinä valmiiksi.
Siinä kutoessa mulle tuli sellainen olo, että hitto tältä varmaan tuntuu olla isä. Saa tehä ihan rauhassa omia juttuja ja joku muu hoitaa penskan. Kaikkea hyvää niille isille, jotka eivät tunnista ajatuksesta itseään. Kaikille muille: haistakaa vittu.
Vauva on muuten nukkunut jo neljä yötä heräämättä lainkaan! Ei tosin peräkkäin ja kaksi niistä oli sellaisia, kun äiti valvoi, että saisin nukkua… tai siis olis valvonut. Kuinkas sattuikaan!
Viime yönä nukuin ehkä neljä tuntia, mutta se johtui enemmänkin siitä että taidan vähän stressata tätä tulevaa siivous-urakkaa ja sitä, että tyttö jää tänne mummolaan pariksi yöksi.
Hänellä ei ole hätää, lähinnä mietin itseäni. Ihan mahtavaa mennä yksin kotiin! Ja samalla aivan kamalaa.
Yllätysäiti 