Olen seonnut kantoliinoista. En muista ehkä ikinä seonneeni mistään tällä tavalla. Ensin aattelin vaan, että toihan ois kätevä ku on yksin lapsen kans. Jos ostas yhen halvan ja menis sillä.
Mutta sitten avasin erikois-oven kantoliinojen maailmaan, eikä yksi liina enää MITENKÄÄN riitä. Mulla ei ollut käryäkään, miten monipuolinen väline tää on. Ja että on olemassa konekudottuja liinoja, käsinkudottuja liinoja, kesäliinoja, talviliinoja, reppuliinoja ja ties mitä.
Materiaalina voi olla puuvillan ja pellavan lisäksi hamppua, villaa, silkkiä, eukalyptusviskoosia eli tenceliä, nokkosta, banaania, ananasta… Kyllä. Ihan oikeasti, BANAANIA JA ANANASTA! En edes tiennyt, että niistä tehdään lankaa. Myös piparminttu ja merilevä on osunut silmään.
Inspiroivien materiaalien lisäksi tää hulluuden kohde on itselleni tosi yllättävä, koska vuosi sitten joulukuussa päätin että kun tää mun aikuisuus kerta on tämmöstä yksin olemista, niin mää en halua lapsia.
En myöskään erityisesti ole koskaan pitänyt lapsista, joten käsite ”kantoliina” ei ole aiemmin herättänyt mitään mielenkiintoa.
Mutta tässä mää istun, 26.4.2020 kangaspuitten äärellä ja kudon jumalauta kantoliinaa. Ja tää on ehkä parasta tekemistä ikinä! Uaaaaa!
Yllätysäiti 