Ollaan oltu nyt kaksi viikkoa vauvan kanssa evakossa mun vanhempien luona Keski-Suomessa. Putkiremontti alkaa 6.4. mutta tultiin jo aikaisemmin, ettei jäähä jumiin, jos vaikka tulee ulkonaliikkumiskielto.
Elo on sujunut rauhallisesti, mutta kun tässä pyörii nyt meidän lisäksi mun äiti ja isä koko ajan niin alkaa vähän jännittää, että miten täällä pitäs jaksaa kesäkuuhun saakka olla.
Oltiin suunniteltu, että voisin viikonloppuisin kyläillä kavereilla ympäri Suomen ja käydä itsekseen vaikka Tallinnassa, niin että vauva jäis tänne. Mutta tilanteen muuttuessa koronahommaksi me ollaankin nelistään täällä kotona kaikki. Tai no äiti käy vielä päivisin töissä.
Omalle kohdalle tää ”sosiaalinen eristäytyminen” ei terminä kyllä lainkaan sovi. Mulla on jo nyt sosiaalinen ähky. Tosi vaikea löytää omaa rauhaa. No tonne metsään kyllä pääsee juu, mutta enhän mää kaupunkilaistunut penska mitään ulkoilukamppeita omista. On tää kuitenkin parempi kuin se, että oltais vauvan kanssa kahdestaan Kannelmäessä.
Oon vähän flunssainen. Liekkö mikä flunssa, mahdotonta tietää. Äiti hölpöttää puhelimessa, niin oikeastaan en pysty keskittymään tähän kirjottamiseen yhtään. Heippa.
Yllätysäiti 
Tsemppiä putkiremppaan! Just kaverilla alkoi myös ja ei omastakaan ole niin pitkä aika. Harmi että sattui tähän aikaan ja suunnitelmat peruuntui.
TykkääTykkää