Vauva on helvetin raskas ja mua vituttaa kun se huutaa. Vauva on maailman iloisin ja ihanin, eikä tee juuri muuta kuin hymyilee ja juttelee. Välillä naureskelee jo ääneen!
Äitiys on aivan perseestä. En pysty suosittelemaan kenellekään. Äitiys on todella ihanaa, uutta ja iloa tuovaa. Toivoisin varsinkin yllätyskersoja ihan kaikille.
Oon todella kyllästynyt vaipan vaihtoon, syöttämiseen, kymmenien ja kymmenien vauvariepujen pyykkäämiseen, saakelin VAUNULENKKEIHIN, loputtomien korvikemaitopakkausten raahaamiseen ja tuttipullokasojen tiskaamiseen sekä ikuisiin yösyöttöihin. Myös tuntuu, että eihän tässä tartte muuta kuin vähän chillailla kantoliina olalla ja päivät kuluvat kuin itsestään.
Mulla on ikävä sitä aikaa kun sain asua yksin. Tai edes vain kissan kanssa. En kestä kun joku koko ajan tarvitsee minua, eikä kukaan tajua ymmärtää mitä minä tarvitsen. Haluaisin viettää ainakin kaksi viikkoa jossakin yksin. YKSIN!
…silleen yksin, että vauva olis kuitenkin mukana.
Yllätysäiti 
Pääsi nauru! Ihanaa! Kerrankin sielunkumppani, paitsi mulla ei enää 8 vuotta kun viimeinenkin 18v ja tää **** loppuu! :)) Jään seuraamaan (ja tukemaan <3).
TykkääTykkää