Mulla alkoi kotiapu-palvelu muutama viikko sitten. Tässä käy siis hoitaja kaksi kertaa viikossa. Se vie vauvan kolmeks tunniks pois, tai jää sen kans tähän jos haluun itte lähtä meneen. Ihan mahtavaa!
Tänään tosin tuntui, että aika loppui kesken. Mun oli tarkoitus käydä rauhassa haahuilemassa ulkona ja juua kahvit jossaki, mutta todellisuudessa lähes koko aika meni (tattadaa…) Kelan byrokratiashitin pyörittelyyn, verkkopankkitunnuksien kanssa tappeluun ja laskujen maksamiseen.
Ahdisti tulla kotiin. Hetken aikaa mietin, että mitäpä jos en tuliskaa. Lähtisin vaan meneen enkä vaihtamaan vaippaa, juttelemaan vauvalle, syöttämään, nukuttamaan, vaihtamaan vaippaa, juttelemaan vauvalle, syöttämään, nukuttamaan…
Mutta kyllä mää sitten tulin. Tossa tuo nyt nukkuu mun vasemman käden päällä. Sormet on niin puutuneet, että en oikeastaan tunne niitä ollenkaan enää, mutta eihän tommosta palleroa henno poiskaan laskea.
Yllätysäiti 
Mahtavaa, että saat kotiapua! Varmasti tulee vielä niitäkin kertoja, jolloin ehdit käyttää sen ajan haahuiluun ja kahvin juontiin ja akkujen lataamiseen, ei voi joka kerralle edes Kelalla riittää byrokratiashittiä. Toivottavasti.
TykkääTykkää