Mun lapseni syntyi perjantaiaamuna 27.9.2019. Hän on maailman suloisin ja mun elämäni kevyttä ja helppoa. Paitsi sitten kun seuraavassa sekunnissa hän on maailman ihanin, mutta mun elämäni maailman raskainta ja vaikeinta, ahdistaa ihan helvetisti ja hankalaa hengittää.
Synnytys oli ihan kamala. En todellakaan pystynyt kuvittelemaan kuinka helvetillisiä supistukset ovat. Ajattelin, että kyllä se siitä hengittelemällä helpottaa. BUHHAHHA.
En pysty käsittämään, miten naiset pystyvät synnyttämään ilman länsimaista lääketiedettä. Ja miten he eivät ole mielipuolia useamman synnytyksen jälkeen. Tai ehkä he sitten ovat. Itse sain kaiken mahdollisen kivun lievityksen mitä keksittiin ja silti se oli aivan kamalaa.
Lopulta vauva leikattiin ulos, kun sydänäänet alkoivat heiketä ja happi loppua. Onneksi elän Suomessa vuonna 2019. Enpä tiedä olisiko hän elävä ja terve jos ei oltais oltu sairaalassa.
Rajuja hommia. Huhhuh.
Yllätysäiti 
Paljon onnea vauvan syntymän johdosta!
Supistukset voi tosiaan olla lopulta helvetti. Ekassa kun niitä yritettiin estää, niin aluksi tsemppasi että kyllä minä kestän ja pidetään vauva sisällä niin pitkään kuin mahdollista, mutta kun oli 9h tullut supistuksia 2-4 minuutin välein alkoi vain toivoa ja anella että se loppuisi, että ihan sama, en jaksa enää, syntykööt… Ja toinen synnytys oli sitten tosi helppo ja nopea ja kun sai epiduraalin selkään ei enää ollut mitään hätää ja rairai, tehdäänkös vielä kolmaskin? Vaikka vauva oli 3x isompi kuin esikoinen.
Ja ne suunnattomat ahdistuksen tunteet on normaaleja, vaikka kukaan ei ikinä muista mainita niistä. Joku ohimennen mainittu ”baby blues” ja ”herkistyminen” ei kerro hittojakaan siitä epätoivon syöveristä mitä yön pimeinä tunteina tuntee. Mutta se johtuu hormonitoiminnan heittelystä, ja tasaantuu yleensä parissa viikossa. Itseä lohdutti suuresti toisen kohdalla, kun tiesi sen etukäteen, vaikka itkikin epätoivoa keskellä yötä vaippaa vaihtaessaan, kun koko muu perhe sai nukkua rauhassa. Mutta jos se jää päälle, ja pitkittyy, niin silloin pitää muistaa hakea apua neuvolasta. Ja pitää huoli että ne kans kuuntelee. Ei nimittäin ole itsestään selvää sekään.
Ja nuku. Nuku aina kun voit, yhdessä vauvan kanssa, sängyssä imettäen, päikkäreitä, silloin jos joku vie vauvan vaunukävelylle sinun puolestasi. Koska väsyneenä kaikki näyttää aina synkemmältä.
Onnea ja iloa, sillä sitäkin tulee olemaan niiiiin paljon!
TykkääTykkää
Epiduraali oli kyl suuri helpotus!
TykkääTykkää