Kohta on äiti

Kolme päivää aikaa tätä elämää näin kuten se ilman tytärtä näyttäytyy. Oon siis päättänyt synnyttää laskettuna päivänä. Hehheh.

Oksentelin viime yönä ja ajattelin, että voi helvetti tälleenkö mun synnytys alkaa! Mutta ei alkanut.

Tyttö pysyy mahassa. Mua välillä ahdistaa ajatella, että sitten kun hän saapuu, mä olen oman elämäni loppuun asti äiti. Ettei tähän mitä olen nyt voi enää palata.

Mutta sellaista tää elämä vissiin vaan on. Kaikki muuttuu. Ja sitten kuitenkin odotan jo hirveästi, että saan vauvan syliin ja nään sen kasvot ensimmäistä kertaa. Sehän se on kummallista, kun en tiedä yhtään kuka sieltä tulee!

Onneksi olen nyt osannut nauttia tästä odotuksesta. Oon istunut keinutuolissa ja neulonut hamppulangasta tiskirättejä, silittänyt kissaa ja lukenut. Ihanan mummoisa rauha.

Mulla on meneillään Japanissa 1700-1800 luvun taitteessa eläneen erakkomunkki Ryōkanin kirjoittamia runoja. Ihmeellistä huomata kuinka paljon yhteisiä ajatuksia meillä on. Oletin, että maailmamme olisivat toisilleen aivan täysin vieraat.

En ole moneen viikkoon kirjoittanut mitään. Olen ollut aika pihalla. Ne on kuulemma ne hormonit. Tästä lähin varmaan kaikki on pelkkää hormonia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s