Kiukku perkele

Mua vituttaa että tää lisääntyminen on tämmöstä. Miehet panee ja naiset hoitaa saatana kaiken muun.

Musta ei pitänyt todellakaan tulla vielä äitiä. Nyt tulee ja oon sen takia joutunut luopumaan Kalliossa sijaitsevasta yksiöstä, joka täydellisen sijainnin lisäksi maksoi 590 euroa kuukaudessa.

Sit mun piti lopettaa mun työt, koska ne oli liian raskaita raskaanaolevalle ja muuttaa uuteen asuntoon, koska kuudennessa kerroksessa on hankala asua lapsen kanssa kun hissi on joka toinen päivä rikki. Kalliimman asunnon lisäksi mun tulot on nyt todella paljon pienemmät, eli jouduin myös takaisin toimeentulotukiluukulle. Ensin piti tietty hankkiutua eroon kaikista säästöistä ja perua kirjoitusmatkat aurinkoon.

Sit, koska Kela on täys vitun paska, oon aivan helvetisti velkaa sinne, tänne ja tuonne. Lisäksi oon itte holtiton idiootti eli oon hommannut myös turhia velkoja sinne, tänne ja tuonne.

Nyt mun kissa (jota en ois vittu hankkinut, jos olisin tiennyt tulevani kahden kuukauden päästä raskaaksi) on tullut sairaaksi ja joudun viemään sen eläinlääkäriin. Se nyt ei varsinaisesti oo lapsen vika, mutta maksaa saatanasti eikä niitä rahoja oo missään ja koska mulla ei oo autoa ja oon seittemännellä kuulla raskaana, niin kissan roudaaminen on jo pikkasen hankalaa.

Sit on kaikki perkeleen HÄPYLIITOSKIVUT ja raudanpuutokset ja seittemän minuutin välein pissalle kun kusi ja vauva ei mahdu samaan aikaan kehon sisälle ja seisominen sattuu ja käveleminen sattuu ja itkettää ja jos ei ummeta, niin sitten on ripuli.

Ja isän panos? No isälle ei oikein tähän elämäntilanteeseen lapsi sopinut, eli ei minkäänlaista panosta.

Ei mulla tässä sitten muuta kuin että

P.S. Haista vittu.

Yksi vastaus artikkeliiin “Kiukku perkele

  1. Tasan mitään en voi täältä ruudun takaa tehdä, mutta kauheasti yritän kuitenkin sympaattisempaattisia ajatuksia lähettää, koska onhan se paska tilanne joutua rämpimään massiivinen elämänmuutos läpi yksinään, kun toiselle osapuolelle ei just nyt oikeen silleen kalenteriin passannut. Koska jotenkin niiltä miespoloisilta nyt vain ei voi vaatia aikuisen ihmisen vastuunkantoa, kun ne on sellaisia vähän holhouksen alaisia ressukoita… Ja sinä joka vastuun kannoit, niin saat kuule vielä monta kertaa kuulla, että mitä siinä ruikutat, itepä päätit kakaroita hankkia… Maailma on kumma paikka.
    Mutta positiivisempanakin ajatuksena, on niistä oikeasti aivan suunnattomasti iloakin. Pois en antaisi, ikinä. Mutta seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan rankkoja. Vasta sitten se alkaa helpottaa. Ja se on oikeasti välillä aivan ihanaakin, se äitiys.

    T: Vakilukija, joka ei juuri koskaan kommentoi mitään

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s