Oon tässä miettinyt, että minkä takia jengi hankkii lapsia? En keksi mitään järkevää syytä siihen. Enkä usko, että musta olis koskaan tullut äitiä, jos siihen olis kuulunut suunnitelma.
Se on vähän outo oivallus, nyt kun mun tyttäreni syntymään on enää kaksi ja puoli kuukautta. Tiedän kyllä miltä vauvakuume tuntuu, se kai kuuluu usean 30-vuotiaan naisen kokemusmaailmaan, mutta siinä kuumeillessani ajattelin aina, että lapsien hankkimisessa ei ole mitään järkeä. Kuumeet menivät ohi ja olin onnellinen kun ei tarvitse sitoutua johonkin tyyppiin kymmeniksi vuosiksi.
Mutta eipä se kuitenkaan aina ole järki, mikä määrää oikean ja väärän. Ei musta tunnu enää mitenkään väärältä saada lasta, vaikka en sitä varsinaisesti halunnut. Eikä kaikki mitä ei pitäisi tehdä, ole automaattisesti väärin.
Nyt multa katos se punainen lanka tästä mietinnästä, enkä enää oikein muista mitä alunperin yritin sanoittaa.
Taidan juua kupin kahvia. Sit tarttee lähtä verikokeisiin.
Yllätysäiti 