97 päivää laskettuun aikaan. Mobiilisovellus kertoi. En ole enää kovin kauan minä. Syyskuussa musta tulee joku ihan toinen minä.
Näen ympärilläni loputtomasti vaunuja ja raskaana olevia naisia. Vuosi sitten olisin tuskin huomannut heitä.
Käyn hakemassa Jätkäsaaresta matkasängyn vauvalle mummolaan. Siinä on suojaverkko, ettei mummolan villikissa syö vauvaa.
– Kumpiko teille on tulossa, myyjä kysyy. Haluan korjata, ettei ole mitään meitä. Kerron kuitenkin vain, että tyttö tulee. Eihän hän tiedä.
Väsyttää. Ilma on ikävän raskas. Hankala hengittää.
Istun bussissa, olen matkalla kotiin. Kotona odottaa kissa. Rauhallisempi kaveri kuin mummolassa. En ole ostanut pinnasänkyyn suojaverkkoa.