Mun koti alkaa täyttyä lapsikamasta. Oon saanut jo lähes kaikki ekan vauvavuoden kannalta tarpeelliset tavarat kavereilta ja kirppiksiltä. Vähän musta kyllä tuntuu, että tarvittavien lisäksi täs alkaa olla jo tarpeetontakin tavaraa. Mulle on kyl väitetty, että tuun yllättymään siitä, miten paljon vaatteita ja kaiken maailman riepuja lopulta tarttee. No. Saa nähdä.
Vielä kuukausi sitten mää tuijotin tota pinnasänkyä, noita hemmetin tuttipulloja ja haalistuneita harsoja tosi ahdistuneena. Että ei saatana, tossa noi nyt on ja pilaa mun kauniin kotini miljöön. Rumia kaikki! Nyt hormonit vissiin alkaa tehdä tehtävänsä, kun ne alkaakin näyttää IHANILTA.
Sain just mun ystävältä pari tosi värikästä vauvan lelua. Entisen mun mielestä ne olis ollut ihan sairaan rumia ja olisin myynyt ne salaa kirpparilla, mutta nyt ne näyttää ihan täydellisiltä. Vauvathan rakastaa kirkkaita värejä!
Niin. Tässä mää nyt juon aamukahvia ja tuijottelen noita joka nurkasta pilkistäviä vauvakamarumiluksia ja mietin vaan, että onpa onni ku mul on tämmösiiki jo nyt täällä. Luulen, että oli hyvä hankkia kaikki jo näin varhain. Synnytys on vasta syyskuussa, mutta en tosiaan voi tietää millasta loppuraskaus tulee olemaan. Käveleminen hengästyttää nyt jo tosi paljon. Eipähän tartte syksyllä olla enää kanniskelemassa pinnasänkyä.
Yllätysäiti 