Mulla on parveke! Istahdin sinne tänä aamuna juomaan kahvia ja kuulin ainakin kolmen eri linnun laulua. Koivuissa pyöri västäräkki, punarinta ja talitintti. Aika ookoo vaihtelua kun on asunut kolme vuotta Piritoria vastapäätä.
Mielessäni kävi jopa sellainen ajatus, että kyllä kannatti hankkiutua vahingossa raskaaksi. Tuskin olisin muuten ikinä päätynyt asumaan Kannelmäkeen.
Harmi kun epätoivon hetkellä ei ikinä pysty ajattelemaan tulevaa. ”Kyllä tää tästä” on naurettavin ajatus ikinä ja kaikki ”tälle on vielä joku tarkoitus”-lausahdukset synnyttävät päähän lähinnä aggressiivisia väkivaltafantasioita.
Ja nyt kun epätoivo alkaa helpottaa, musta tuntuu että tuun olemaan paljon onnellisempi vauvan ja kissan kanssa Kannelmäessä, kuin mitä olisin ikinä ollut kissan kanssa Kalliossa. Kaljaa mää oisin vaan ikuisesti juonut. Yksin.
Mikäs tässä. Meistä tulee maailman paras pikku perhe.
Yllätysäiti 