Musta tulee äiti. Se alkaa tuntua jo ihan hyvältä. En tietty kovin innoissani odota vuorotonta yöheräilyä, vaipanvaihtoa, pyykkäystä yms. saati imettämistä, mutta yhteiset saunahetket, laulut, lorut ja metsä-/puistoretket on alkaneet kuulostaa aika hauskoilta jutuilta.
Ja synnyttäminen. Tää kuulostaa jo ihan sairaalta, mutta yhtäkkiä musta tuntuu että se saattaakin olla aika siistiä. Vähän kyllä myös jännittää, kun ei sitä oikein voi teoriassa opiskella. Täytyy vaan synnyttää.
Voi olla, että tää yllättävä ajatusten valoistuminen johtuu siitä, että löysin viimein uuden kodin! Ei tarvitse enää olla niin kamalan ahdistunut kaiken aikaa. Takuuvuokra meinasi koitua ylitsepääsemättömäksi riesaksi, mutta ystävä riensi hätiin ja sekin järjestyi.
Vaikka usein mua tosi paljon itkettää, kun mun elämästä puuttuu se kuuluisa miehen ja naisen välinen rakkaus, niin eipähän puutu ainakaan ystävyyttä.
Yllätysäiti 