Kerroin lapsen isälle olevani raskaana. Hän tuntui aluksi sympaattiselta, mutta kun hän tajusi että olen oikeasti raskaana, enkä vain epäile sitä, äänensävy muuttui.
Hän sanoi ettei lapsi sovi hänen elämäntilanteeseensa ja toivoi, että teen abortin.
Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään.
Tulen väistämättä miettineeksi sukupuolten tasa-arvoa ja sitä tosiasiaa, että lasten kasvatus on enemmän naisten vastuulla, oli isä mukana kuvioissa tai ei.
Aika perinteiset talkoot. Puolet osallistuu ja puolet… niin. Haistakaa vittu.
Yllätysäiti 